Kuka tarvitsee arvosanoja?

Yksi ikävimmistä asioista opettamisessa on mielestäni arvosanojen antaminen opiskelijoille. Annan mielelläni palautetta opiskelijoiden työstä, vaikka hyvän palautteen kirjoittaminen voikin olla varsin työlästä. Mutta opiskelijoiden suoritusten typistäminen yksiulotteiselle arvosana-asteikolle tuntuu lähes väkivaltaiselta. Monesti myös mietin, miten paljon hyötyä arvosanoista on. Auttavatko ne jollain tavalla opiskelijaa, yliopistoa tai ylipäänsä ketään?

Opiskelijalle arvosana on heikosti toimiva palaute osaamisesta. Silloinkin, kun arviointi on tehty huolellisesti ja opiskelijalle on selvää, mitä hänen pitää osata saadakseen tietty arvosana, pelkästä arvosanasta on usein mahdoton päätellä, missä osaamisalueissa olisi vielä kehittämistä ja mitkä taas menivät hienosti. Arvosanaa on siis vähintään täydennettävä sanallisesti. Jos arvosanan lisäksi saa huolellisesti laaditun sanallisen palautteen, arvosanan tuoma lisäarvo palautteeseen on varsin vähäinen.

Opiskelijoiden arvosanoista on aika harvoin kukaan kiinnostunut yliopiston ulkopuolella. Suomessa, toisin kuin monissa muissa maissa, valmistumisen jälkeen arvosanoja kysellään hyvin harvoin. Edes gradun tai maisterintutkielman arvosana on harvoin esimerkiksi työnantajien kiinnostuksen kohteena. Yliopiston sisällä arvosanoilla saattaa olla merkitystä esimerkiksi haettaessa koulutusohjelmien suuntautumisvaihtoehtoihin tai maisteriohjelmiin. Näidenkin kohdalla voisi pohtia, onko arvosanojen vertaaminen paras tapa valita sopivimmat tai motivoituneimmat opiskelijat

Joskus arvosanojen antamista perustellaan sillä, että hyvien arvosanojen tavoittelu saa opiskelijat tekemään ahkerammin töitä ja sitä kautta myös oppimaan enemmän. Etenkin suoraan lukiosta ja ylioppilaskirjoituksista tulleilla opiskelijoilla saattaakin olla jäljellä arvosanoihin keskittyviä opiskelun motivoinnin keinoja, jolloin hyvän arvosanan tavoittelu saattaa tosiaan tukea oppimista. Lisäksi arvosanat saattavat lisätä opintoihin panostamista silloin, jos osasta opintoja annetaan arvosanoja ja osasta taas ei: on ymmärrettävää, että opiskelijat panostavat enemmän niihin osiin, joista arvosanoja on tarjolla. Mutta mikäli arvosanoja ei annettaisi ollenkaan, tätä erotteluakaan erimerkityksisten kurssien välillä ei tietenkään olisi.

Arvelen itse, että mikäli arvosanoja ei annettaisi, osaamisen taso, jolla kursseista päästetään läpi saattaisi muodostua nykyistä korkeammaksi. Luulen, että ainakin itselleni olisi helpompaa vaatia opiskelijoilta enemmän suorituksen saamiseksi, jos tietäisin, että kaikkien suoritus olisi yhtä arvokas. En siis voisi paeta heikon suorituksen läpipäästämisessä siihen, että arvosana on heikko. Tämä saattaisi parantaa oppimista ja vastata paremmin sitä tosiasiallista tilannetta, että arvosanoilla ei ole yliopiston ulkopuolella paljon merkitystä.

Arvosanoista ja feministisestä pedagogiikasta keskustellaan kurssimme Helsingin-ryhmän järjestämässä tilaisuudessa 8.1.2020 kello 14-17 Taideyliopiston tiloissa. Tarkempaa tietoa kaikille kiinnostuneille avoimesta keskustelutilaisuudesta on luvassa pian.

Riikka Taavetti