Miksi demokratia tarvitsee humanistista ja feminististä sivistystä

Jos joku asia minua ärsyttää nykyisessä mediakeskustelussa, se on "mielensä pahoittaminen, tarkemmin sanottuna retoriikka, jossa mikä tahansa kritiikki tai yhteiskunnallisen epäkohdan esiin nostaminen leimataan vähättelevään sävyyn mielensä pahoittamiseksi. Kiinnostavaa kyllä, tällaisessa retoriikassa asiallisesta kritiikistä hermostumista ei nähdä mielensä pahoittamiseksi. Usein tuntuu kuitenkin, että mielensä pahoittavat keskustelussa juuri ne, jotka vähättelevät toisten kriittisiä huomioita tai syrjinnän kokemuksia mielensä pahoittamiseksi – niin tunnepitoista tämä "mielensä pahoittamisen retoriikka" on. 

Teoksessaan Talouskasvua tärkeämpää. Miksi demokratia tarvitsee humanistista sivistystä Matha C. Nussbaum argumentoi taidokkaasti sokraattisen, toiset ihmiset huomioivan argumentoinnin puolesta. Vaikutuin Nussbaumin ajatuksesta, että parhaimmillaan sivistynyt keskustelu auttaa kohtaamaan toisen empaattisemmin, ja tällaisia keskustelun ja kohtaamisen taitoja tulisi opettaa kouluissa ja yliopistoissa. Nussbaum korostaa myös taiteen ja humanismin roolia näiden oppimisessa. Humanismin avulla sivistymme, taide avaa mielikuvituksemme, ja nämä ovat elintärkeitä taitoja demokratialle.

Humanistina sekä taiteen ja kulttuurin tutkijana Nussbaumin näkemykset viehättävät minua. On virkistävää lukea vaihteeksi kirjoitus humanismin puolesta, kun taiteita tai humanismia ei juuri enää arvosteta yliopistomaailmassa saati sen ulkopuolella. Kaikkialla jyllää talouskasvun logiikka. Taide, kulttuuri ja sivistys jäävät jalkoihin. Kuten Nussbaum osoittaa, pelkkään talouskasvuun keskittyminen johtaa kuitenkin tärkeiden ihmisenä olemisen taitojen, kuten empaattisten kohtaamisten, unohtamiseen. Myös keskustelu mielensä pahoittamisesta vaatisi tällaisia kohtaamisia. Olen siis Nussbaumin kannalla: lisää humanistisia aineita ja taideaineita opetusohjelmiin!

Väittäisin kuitenkin, että demokratia tarvitsee myös feminismiä – ja feminististä humanistista (tai humanismiin sisältyviä ongelmia pohtivaa posthumanistista) ajattelua. Feministinen ajattelu on aina pureutunut erilaisten erojen politiikkaan, ja juuri ymmärrys eroista ja niihin sisältyvistä valta-asemista voi auttaa kohtaamaan toisia ihmisiä eettisemmin ja ystävällisemmin. Feministinen taiteen, kirjallisuuden ja median tutkimus auttaa myös ymmärtämään, millaisia konventioita ja vallan ilmentymiä Nussbaumin korostamiin taiteen kuvitelmiin sisältyy.

Väittäisin jopa, että erojen politiikkaan syventyminen auttaa ihmisiä myös kohtaamaan eettisemmin vieraslajisia olentoja, jopa sellaisia, joihin on vaikea suhtautua "empaattisesti". Niinpä feminismillä on annettavaa suurten, koko maapalloa juuri nyt koskettavien kysymysten pohtimiseen. 

Peräänkuuluttaisinkin opetusohjelmiin sokraattisen keskustelun, humanistisen sivistyksen ja taideaineiden mahdollistaman kuvittelun rinnalle feminististä sivistystä, jonka avulla erilaisia eroja voi tunnistaa ja purkaa – ja oppia näkemään ihmiset ja vieraslajiset olennot näiden erontekojen takana.

Aino-Kaisa Koistinen

Kirjallisuus

Nussbaum, Martha C. (2011): Talouskasvua tärkeämpää. Miksi demokratia tarvitsee humanistista sivistystä. [Not for Profit. Why Democracy Needs the Humanities. Suom. Timo Soukola.] Hki: Gaudeamus.