Feminististä pedagogiikkaa ympäristökriisien aikakaudella?

Ilmastonmuutos on parhaillaan leikkaamaisillaan läpi yhteiskunnallisen keskustelun, ja muutkin ympäristökriisit ovat saaneet sen vanavedessä tukevampaa jalansijaa mediassa ja politiikassa. Myös feministisen tutkimuksen piirissä ympäristökysymykset hiljalleen valtavirtaistuvat historiallisesta ekofeministisestä marginaalistaan: esimerkiksi tämänvuotisilla sukupuolentutkimuksen päivillä Helsingissä ohjelmassa oli laadukas ja moniääninen, joskaan ei kovin vahvasti tutkimusorientoitunut keskustelupaneeli ilmastonmuutoksesta ja väkivallasta. Entäpä feministinen pedagogiikka – mitä annettavaa sillä on ympäristökriisien aikakaudella?

Ympäristökriisit ovat yhteiskunnallisia kriisejä: poliittisia, sosiaalisia, kulttuurisia. Sellaisina niissä ja niihin vastaamisessa on sisäänrakennettuna kysymyksiä eroista, eriarvoisuuksista ja oikeudenmukaisuudesta, jotka ovat feministisen tutkimuksen ja pedagogiikan ytimessä. Feministisen tutkimuksen kautta ympäristökriisien erojen dynamiikkaa on mahdollista ymmärtää ja feministisen pedagogiikan avulla tehdä ymmärrettäväksi. Samalla ympäristökriisit suuntaavat sekä tutkimusta että pedagogiikkaa uudelleen: esimerkiksi ei-inhimillisen luonnon ohittamaton läsnäolo, ympäristöongelmien globaali paikantuneisuus ja toiveikkaiden tulevaisuushorisonttien sumentuminen tuovat esiin uusia tai toistaiseksi aliteoretisoituja erontekoja sekä uudenlaisia tai vähänkäytettyjä näkökulmia jo näkyväksi tehtyihin eroihin kuten sukupuoleen.

Yhteiskunnalliset ympäristökriisit eivät rajoitu tietyille elämänalueille tai yhteiskuntapoliittisille sektoreille, kuten energia-, liikenne- tai maatalouspolitiikkaan, vaikka inhimillisen ja ei-inhimillisen materiaalis-diskursiivisina rajapintoina nämä toiminnot keräävätkin ansaittua huomiota. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen kaltainen syvä ja laaja kriisi ulottuu perustavanlaatuisiin kysymyksiin (ihmisenä) olemisesta, tietämisestä ja tiedontuotannosta. Feministiset ontologiat, epistemologiat ja metodologiat ovat jo kauan keskustelleet kriittisesti (tieteen)filosofian valtavirtojen kanssa, ja esimerkiksi tiedon erot ja ongelmat ovat keskeisiä myös feministisessä pedagogiikassa. Tieto ymmärretään ja tehdään opetuksessa näkyväksi tilanteisena, kokemuksellisena, osittaisena ja rakentuneena sekä tietäminen eettisesti vastuullisena toimintana. Herkkä ja monipuolinen ymmärrys tiedosta ja siihen kytkeytyvästä vallasta edesauttaa monimutkaisten ja yhteiskunnallisesti lataututuneiden ilmiöiden ymmärtämistä ja niihin vaikuttamista. 

Feministisen pedagogiikan suhde meneillään oleviin ympäristökriiseihin on monilta osin avoin kysymys. Erojen ja tietämisen tematiikat ovat siinä keskeisiä, mutta epäilemättä monilla muillakin tavoilla kuin tässä lyhyesti kuvailluilla. Niiden lisäksi muita risteäviä näkökulmia voivat olla esimerkiksi kehollisuus, affektit, normit, arjen politiikka sekä solidaarisuuden ja aktivismin käytännöt. Se, millaista keskustelua ympäristökriiseistä ja feministisestä pedagogiikasta tulevaisuudessa syntyy, jää nähtäväksi – ja tehtäväksi. Osana Sukupuolentutkimuksen yliopistopedagogiikkaa -kurssin suorittamista tamperelainen työryhmä, allekirjoittanut mukaan lukien, järjestää 31.1.2020 Tampereen yliopistolla feministisen pedagogiikan iltapäivän otsikolla Kenen tieto? Entäs erot? Feminististä  yliopistopedagogiikkaa ympäristökriisien aikakaudella. Tilaisuus on avoin kaikille feminismistä, pedagogiikasta ja/tai ympäristökysymyksistä kiinnostuneille.