Tunnetaidot ja ihmistaidot. Työllistyvyyden uudet tuulet

Yrittäjyysajattelun opettaminen levisi aikanaan läpi koululaitoksen varhaiskasvatuksesta yliopistoihin. Yrittäjämäisen asenteen ajateltiin ja ajatellaan auttavan nuorta opinnoissa ja erityisesti pääsyssä työelämään. Sen nähdään olevan työllistyvien nuorten keskeinen ominaisuus. Yrittäjyyskasvatusta voidaan pitää yhtenä ns. persoonallisuuskäänteen (the Turn to Character) juonteena. Persoonallisuuteen suuntautumisella, persoonallisuuskäänteellä tarkoitetaan sitä, että keskitytään luoteenpiirteisiin, niiden kehittämiseen ja merkitykseen sen sijaan että painotettaisiin akateemisia tai vaikkapa kädentaitoja (Bull & Allen 2018).

Yrittäjyysajattelu on ollut jotenkin itsestään selvä kritiikin kohde feministiselle kasvatustieteelle. Onhan yrittäjäideaali maskuliininen varsinaisiksi yrittäjiksi kykenevimmiksi suomalaiset opettajat näkevät ekstrovertit pojat. (Korhonen ym. 2010.)

Entä sitten työllistyvyyskeskustelun uusin trendi, ihmistaidot ja tunnetaidot, miten suhtautua siihen? Tunnetaidothan kuulostavat naistapaiselle toiminnalle – ehkäpä jopa feministiselle. Eikä kenelläkään tietenkään ole mitään sitä vastaan, että kasvatettaisiin lapsia tunnistamaan tunteensa ja sanallistamaan ne (”sanoittaminen” on käytetty termi, mutta sen toivoisin katoavan). Olisi toki myös positiivista, jos opettajat oppisivat tunnistamaan omat opetukseen ja oppilaisiin liittyvät tunteensa ja tavat, joilla käyttävät niiltä opetuksessa. Tämä ajatus resonoi mielestäni hyvin feministisen pedagogiikan kanssa.

Puhe ihmistaidoista on saanut ainakin humanistit innostumaan. Jyväskylän yliopiston vastavalmistuneiden juhlassa viime vuonna (joulukuussa 2018) humaanis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani näki tässä suoran yhteyden humanististen ja ihmistieteiden arvon tunnustamiselle ja nousulle. Helsingin Sanomissa oli juuri ilmestynyt pääkirjoitus (2018) otsikolla ” Tulevaisuuden työelämässä pärjää hyvillä ihmistaidoilla”. Tekstissä todetaan muun muassa ” Hyvät vuorovaikutustaidot, tunneäly ja ihmisenä kasvaminen voivat olla keskeisimpiä ominaisuuksia, joilla tulevaisuuden työelämässä menestyy.”

Pitäisikö myös feministien, naisoletettujen tai ryhmien, jotka on aiemmin määritetty keskivertoa (eli valkoisia heteromiehiä) tunteellisemmiksi, innostua? Feministinen brittitutkija Erica Burman (2018) kuitenkin huomauttaa, että samalla kun ihmistaidot ja tunnetaidot on nostettu työllistyvyysajattelun keskiöön, niistä on jostain syystä tullut maskuliinisempia, painotetaan niiden kognitiivisuutta. Kehitys voi olla samantapaista kuin mistä Lisa Adkins (2001) kirjoitti 2000-luvun alussa työn kulttuurisena feminisaationa. Naisten naistapaiset työelämätaidot eivät niinkään lisänneet heidän työnsä arvoa vaan arvonnousun kokivat miesten naiselliset performanssit, joiden nähtiin vaativan taidokkuutta.

Ihmistaidot ja tunnetaidot – affektiiviset kapasiteetit – eivät ehkä olekaan käänne feministiseen (tai humanistiseen) suuntaan vaan kyse on pikemmin uusliberaalin kapitalismin kyvystä omia ja muokata erilaisia – joskus lähtökohtaisesti kriittisiäkin – diskursseja itseensä. Zenbudhismi, onnellisuus, henkisyys ja materiaalisuuden kritiikki; näistä kaikista on myös uusliberaali versio, joka usein on tämänhetkisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa hegemoninen (vrt Saari & Haarni 2016). Eikä pidä unohtaa suuren yleisön taipumusta vaikuttua maskuliinisista tunneperformansseista. Kaarina Nikunen (2016) on kirjoittanut siitä, miten tositeeveessä juuri miehiset reaktiot toisten hätään ja sosiaalisiin ongelmiin sekä niihin liittyvät miehiset kyyneleet mielletään osoituksina aidoista tunteista, oikeasta välittämisestä ja tehokkaista puuttumisen tavoista.

Uusliberaalin kapitalismin affektiivisen vaiheen merkkejä on näkyvissä yhteiskunnassamme. Varakkaat korostavat nöyryyttään ja hyviä tarkoitusperiään ja sitä, että haluavat ”antaa takaisin” yhteisölle ja yhteiskunnalle, hyväntekeväisyys ja eettinen yrittäjyys ovat arvostettuja – ainakin julkisesti, anonyymisti äänensävy voi olla raadollisempi (vrt. Kantola & Kuusela 2019). Tunnetaitavuus saatetaankin liittää pikemmin startup-yrittäjiin ja yrittäjämielisiin kuin humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen taitajiin.

Näkisin, että tunnetaidot ja ihmistaidot ovat sinällään tärkeä teema opetuksessa ja feministisessä pedagogiikassa. Kannattaa kuitenkin pohtia, mitä niillä nykykontekstissa, nykyisessä keskustelussa tarkoitetaan. Voi myös pohtia, mikä on feministisen pedagogian suhde paitsi työllistyvyysajatteluun yleensä, myös siihen, miten näitä taitoja nyt määritellään ja kenen toimesta.

Ihmistaidot (soft skills) näyttävät liittyvän terapiakulttuurin sekä behaviorismin etenemiseen ja laajentumiseen yhä uusille elämän aloille. Uusliberaaleina (individualisoivina ja vastuullistavina) niitä voi pitää kahdesta syytä:1) korostetaan sitä, että yksilön tulee olla kyvykäs vaikuttamaan toisiin myös tunnetasolla, 2) yksilön tulee olla kyvykäs säätelemään omia tunnetilojaan, olla joustava ja resilientti.

Academy of Brain -valmentaja Ville Ojanen (2018) kirjoittaa, että ”(i)hmisen käyttäytymisen ymmärtämiseen ja siihen vaikuttamiseen liittyvät taidot (ns. Soft skills) ovat nousseet jopa tärkeämpään rooliin kuin asioiden ymmärtämiseen ja niihin vaikuttamiseen liittyvät taidot.” Ojanen ei toki kiellä asioiden ymmärtämisen ja niihin vaikuttamisen merkitystä työelämässä. Näen kuitenkin hänen lausuntonsa tuovan esille joitakin ongelmia tämänhetkisessä tavassa käsitteellistää ihmis- ja tunnetaitoja. Suhteet toisiin ihmisiin ja heidän tunteisiinsa näyttäytyvät teknis-affektiivisena taitavuutena. Päämäärät, mihin vaikuttamisella tähdätään, nähdään toissijaisina siinä mielessä, ettei niitä pohdita. Asioiden ymmärtäminen ja niihin vaikuttaminen ikään kuin suljetaan pois, ja samalla unohdetaan se, että ”asioilla” voi olla vaikutuksia ihmisiin, heidän elämäänsä ja jopa tunteisiin.

Ehkä sekin on oireellista, että tunnetaidot ja ihmistaidot sanoina vetoavat tunteisiin ja kuulostavat hyväntahtoisilta ja feministimyönteisiltä.

Minna Nikunen


Kirjallisuutta ja linkkejä:

Adkins, Lisa (2001) Cultural Feminization: "Money, Sex and Power" for Women. Signs: Journal of Women in Culture and Society, 26(3): 669–695.

Brunila, Kristiina ja Päivi Siivonen (2016) Preoccupied with the self: Towards self-responsible, enterprising, flexible and self-centred subjectivity in education. Discourse: Studies in the Cultural Politics of Education, 37(1): 56–69.

Bull, Anna ja Kim Allen (2018) Introduction: Sociological interrogations of the Turn to Character. Sociological Research Online 23(2): 392–398.

Burman, Erica 2018 (Re)sourcing the Character and Resilience Manifesto: Suppressionsand Slippages of (Re)presentation and Selective Affectivities. Sociological Research Online.

Davies, William (2016) The happiness industry. How the government and the big business sold us well-being. London, UK: Verso.

Helsingin Sanomat (7.12.2018)  Tulevaisuuden työelämässä pärjää hyvilläihmistaidoilla. Pääkirjoitus.

Ikonen, Hanna-Mari ja Minna Nikunen (2018) Youngadults and the tuning of the entrepreneurial mindset in neoliberal capitalism. Journal of Youth Studies.

Kantola, Anu ja Hanna Kuusela (2019) Huipputuloiset. Tampere: Vastapaino.

Karppi, Tero ym. (2016) Affective capitalism:investments and investigations. Ephemera. Theory and Politics in Organization 16(4).

Korhonen, Maija, Katri Komulainen & Hannu Räty (2010) Kenestä on yrittäjäksi? Mukaan ottavat ja erottelevat yrittäjämäisen oppilaan tulkinnat peruskoulun opettajilla. Teoksessa Katri Komulainen, Seija Keskitalo-Foley, Maija Korhonen & Sirpa Lappalainen (toim.) Yrittäjyyskasvatus hallintana. Tampere: Vastapaino, 37–71.

Maksimainen, Heini (4.10.2019) Työelämän uusi mantra painottaa muidenymmärtämistä, mutta väärissä käsissä empatia taipuu aseeksi. Helsingin Sanomat.

Mendick, Heather, Aisha Ahmad, Kim Allen &,Laura Harvey (2018) Celebrity, aspiration and contemporary youth. Education and inequality in an era of austerity. Bloomsbury.

Morley, Louise (2001) Producing New Workers: Quality, Equality and Employability in Higher Education. Quality in Higher Education 7(2): 131–138.

Nikunen, Kaarina 2016: Doing goodreality, masculine care, and affective capitalism. Ephemera. Theory and Politics in Organization 16(4).

Ojala, Ville (2018) Soft skills. Työelämän uudet kansalaistaidot. Academy of Brain -sivusto.

Saari, Antti & Haarni, Esko 2016: Zen and the art of everything: Governing spiritualityin entrepreneurship education. Ephemera. Theory and Politics in Organization 16(4).